KEVÄÄN KERHOTOIMINTAA

Yhdistys toivottaa jäsenilleen Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2017!

Kevään kerhotoimintaa hallitus on suunnitellut seuraavasti. Jos jokin ei toteudu ilmoitetaan siitä kyllä sekä kerhoissa, että Seutu-Sanomissa ja tietenkin yhdistyksen omissa tiedotteissa.

Yhdistys kokoontuu normaalisti joka kuukauden 3. torstai, kokoontumispaikkana on Ystävän kammari(Hämeentie 5)

Aloitamme vuoden 2017 toiminnan 19.1. klo 13.00 Ystävän Kammarilla. Olen silloin pyytänyt vieraaksemme Sirpa Mäkelän. Luvassa myös tuolijumppaa, sillä yhdistyksemme sai stipendin tähän toimintaan. Tietenkin nautimme myös makoisat kahvit joka kerhossa kuten aiemminkin.

Helmikuun kerhoon 16.2. klo 13.00 alkaen saamme vieraaksemme Tampereen seudun Näkövammaisten toiminnan johtajan Elisa Kuismasen. Hän kertoo meille ajankohtaisia kuulumisia alueyhdistyksestä.

16.3. luvassa makkaranpaistajaiset Jokioisten virastotalon takkahuoneella klo 13.00. Luvassa mukavaa yhdessäoloa, ja jotain yllätysohjelmaakin.

Olen varannut alustavasti lippuja Forssan teatteriin sunnuntain 26.3. päivänäytökseen. Esitys alkaa klo 14.00.

20.4. klo 13.00 Sääntömääräinen kevätkokous Ystävän Kammarilla klo 13.00 alkaen. Kutsut lähetetään erikseen.

18.5. vietämme kevätjuhlaa Ystävän Kammarilla.

Huhti-toukokuussa yhdistys tekee retken Helsinkiin. Tutustumiskohteeksi on toivottu mm. Suomen linnaa. Yritämme kehitellä retkeen muitakin mukavia vierailupaikkoja.

TAMARAA KATSOMASSA

Näin loppuvuodesta ajattelin laittaa tänne blogiin kirjoitukseni matkastamme Turkuun. Syy etten ole sitä aiemmin laittanut johtuu siitä, että osallistuin sillä erääseen kilpailuun. Nyt kun voin todeta, etten sijoitunut, voinkin sitten jakaa tämän kulttuurikokemuksen kanssanne.

VÄLÄHDYS - KULTTUURIKOKEMUS YLITSE MUIDEN                

Tamara-musiikkinäytelmä, hienoja lauluesityksiä, pukuja ja lavasteita

En kadu yhtään, että sain aatteen järjestää Forssan Seudun Näkövammaisille teatterimatkan Turkuun Logomolle katsomaan ja kuuntelemaan Tamara-musikaalia. Tamara-musiikkinäytelmä kertoi poikkileikkauksen Tamara Lundin elämästä.

Matkasimme Turkuun lauantain päivänäytökseen pakkasen paukkuessa, mutta se ei meitä matkalaisia lannistanut. Bussimme täyttyi eri paikkakuntien näkövammaisista, niin että lopulta meitä matkasi 18 henkeä katsomaan tuota näytelmää.

Jo teatterin aulassa ja esityspaikalle vievän käytävän varrella oli tuohon näytelmään kuuluvaa rekvisiittaa. Näyttelijöiden kuvia heidän aikaisemmista Tamara-näytöksistään, ja myöskin tuon musikaalin henkeen sopivia asuja oli aseteltu esille. Yritin kuvailla kanssani kulkeville huonomman näkökyvyn omaaville, mitä käytävään oli laitettu esille. Logomoa oli muutenkin uudistettu mielestäni onnistuneesti.

Logomo on verraton teatteripaikka niin näkövammaisille kuin muutenkin liikuntaesteiselle. Sillä melko usein jo pelkkä teatteriin saapuminen vaatii rapuissa kulkemista. Nyt kaikki oli samalla tasolla ilman rapuissa kulkemista. Ainakaan minulla ei ollut mitään vaikeuksia saada meille näkövammaisille paikkoja ensimmäisiltä riveiltä, joten vältyimme portaissa kulkemiselta melkein täysin.

Näytöksen kesto oli kaksi tuntia neljäkymmentäviisi minuuttia, joten saimme todella nauttia laulusta, musiikista ja hienosti toteutetusta lavastuksesta. Sitä en sitten tiedä, miten huonommin näkevät pystyivät seuraamaan tätä esitystä.
Seurasimme Tamara Lundin elämää lapsesta tuoksi kaikkien rakastamaksi primadonnaksi. Alussa Tamara ilmeisesti esiintyi yhdessä isänsä kanssa tanssien ja laulaen. Lavastus oli muuten mahtava, tuossa tytön ja isän tanssissa laulunäytelmän alussa. Sitten vuorossa olikin koulu, ja sen sovittaminen yhteen näyttelemisen ja laulamisen kanssa. Siinä on varmaankin todella ollut vaikeuksia murrosikäisen itsepäisen tytön, ja koulutyöhön keskittymisen välillä. Tällöin kuulimme todella hienoja librettoja Tamaraa esittävän henkilön laulaessa ja kuvaillessa tuota aikaa.

Seuraavaksi olikin sitten teatteriesiintymisten ja ensi rakkauden aika. Esiintyjät saivat koko näytelmän ajan hyvin tuotua esiin tuon Tamara Lundille ominaisen luonteen piirteen, että hän halusi aina olla se paras. Silloinkin, kun kyseessä oli hänen oma miehensä.
Valitettavasti tuo rakkaus päättyi ikävästi hänen miehensä kuolemaan autokolarissa. Tamara ei koskaan päässyt täysin eroon tuon tapahtuman aiheuttamasta tuskasta, joten hän joutui turvautumaan ammattiauttajan apuun monta kertaa elämänsä aikana. Tällöin näytelmässä kuvattiin, miten hän yritti kertoa elämästään ja vaikeuksistaan tälle henkilölle, tietenkin tässä näytelmässä laulaen.

Vihdoin Tamaran elämässä kuvailtiin seesteisempää aikaa ja avioliittoa, joka ilmeisesti toimikin ainakin aluksi

Tamaran päätti kuitenkin lapsestaan ja miehestään huolimatta kokeilla elämää Saksassa sen tarjoamissa hänen mielestään hienommissa ja parempaa julkisuutta antavissa teattereissa. Hän rakastui vastanäyttelijäänsä, jolloin kuulimme falskisti päättyvän Amareton, jolla haluttiin ilmeisesti kuvata, ettei tuo mies ottanut rakkautta niin vakavasti kuin Tamara.

Oli hienoa seurata näyttelijöitä, kun he liikuttuneina isänä ja äitinä lukevat Tamaran lähettämää kirjettä Saksasta, kun hän vihdoin tajuaa, ettei kaikki ollutkaan niin ruusuista, eikä hän enää ollut se paras.

Tamarassa pystyi aistimaan niin menneen ajan vaatteineen ja kulisseineen. Kuinka erilaisia sen ajan vaatteet olivatkaan nykyisiin verrattuna ainakin naisten. Käytävän varren poiminnat antoivat jo osviittaa näytöksen puvustuksesta kotelomekkoineen ja osin myös röyhelöineen. Erilaisia vaatteita näytöksessä oli paljon, ja tuo vaatteiden kavalkadi onnistui hyvin, koska Tamaraa esitti neljä eri näyttelijää. Kaikilla naispääosan esittäjillä oli myös mahtava lauluääni.

Musiikkinäytelmän keston vuoksi oli väliaika kahveineen tarpeen. Valitettavasti en ollut varannut koko matkaseurueelle kahveja, koska pelkäsin, että kahvin jonotus ja juonti olisi kestänyt kauemmin kuin mitä väliaika kestäisi. Perillä Logomolla olikin sitten kaikki pöydät kahvilasta jo varattu, kun hetken ajattelin kuitenkin tilata väliaikakahvit meidän ryhmällemme.
Itse kävin kuitenkin nauttimassa kahvista ja lohivoileipä-kakun palasesta. Hetken jo ajattelin, kuinka selviän tuon herkun nauttimisesta, mutta pöytiä, joissa nautittiin tarjoillusta seisten, oli onneksi vielä vapaana. Siis pöytiä, joiden ympärillä ei ollut lainkaan tuoleja. Uusi kokemus sekin.

Musiikkinäytelmän tunnelmaa ei voi kuvata ilman, että kertoo siihen liittyvistä tanssiesityksistä. Saimme nauttia useasta hienosti toteutetusta tanssista alkaen isän ja tyttären tanssiparodiasta Saksan rakkauden huuman täyttävään tanssiesitykseen. Oli hienoa seurata miestanssijoiden spagaateja ja muita tanssitehosteita. Mahtavan musiikin, josta vastasi oikea orkesteri, joka oli sijoitettu totutusta poiketen ylös aivan kuin omaan aitioonsa, kuin hienojen laulu- ja tanssiesityksetkin kruunasi valopatsailla toteutettu korkealuokkainen lavastus.

Mahtavan taidenautinnon kokeneena käänsimme bussin nokan noin kolme tuntia myöhemmin kotia kohti. Ainakin minulla oli silloin ajatuksena, että jospa tällaista voisi kokea useammin. Sellaisille, jotka asuvat kaupungissa tällaiset teatterikokemukset ovat varmasti arkipäivää. Kokisiko esityksen sitten näin, jos niitä olisi mahdollista kokea vaikka päivittäin? Toisaalta elämähän koostuu pienistä onnenhetkistä.